Ihan kohta vuosi vaihtuu...

Mutta hiukan vielä kuluneen vuoden kuulumisia.

Metsä on hauska paikka, mikä mukavinta niin lähin alkaa ihan tuosta oman pihan reunasta. Siellä voi juosta niin lujaa ettei kamera perässä pysy, ja laittaa vaikka erinäköisiä oksia ihan säpäleiksi, siis näin...

Rentoa kotona oloakin tullut joskus kuvattua (=Lokakuu).

Joo, ja käytiinhän me KKS:n mätsärissä tuossa kävelymatkan päässä, seuran uudella hienolla hallilla.

Tuloksena ekassa parissa punainen nauha, ja sitten näkemiin. Hyvä mieli saatiin kaikki. Oon Eemilin kans ihan samaa mieltä että "En tiennytkään että voi olla näin mukavaa se että meillä on koira!!!"

Yksi kuva sieltä mätsäristäkin.

Joulukuun alkupuolella meillä kävi Annika, ja hänen kaksi oikein sympaattista, eloisaa, ja rohkeaa koiraansa.

Eli Doris ja Fanny tässä näin, Emilian sylissä kuinka ollakkaan.

Vilkku tutustumassa pikku touhuajaan.

Saatiin kuin saatiin kaikki 5 samaan kuvaan, =)

Välillä pitää myös rentoutua, vaikka sitten "sohvaperunana", senkin meidän koira osaa.

Joulupukkikin tuli, ja saatiin melkein kaikki meidän perheen kiltit lapset samaan kuvaan (vain Nisse puuttuu). 

Vilkkukin sai omia lahjojaan, joita sitten maisteli omassa pedissään...

Ja vielä yksi kuva tältä vanhalta vuodelta. MAAILMAN PARAS KOIRA !!! 

ONNEA JA ILOA KAIKILLE UUDELLE VUODELLE 2012 !!!

C tuli viralliseksi luokitukseksi Vilkun lonkista.

Mutta mutta, Vilkulla on hauska tapa seurata aina tosi tarkasti jos tavaroita pakataan. Perjantaina 2.9.-11 oli esiin kaivettu oikein matkalaukut...

Reippain mielin matkaan, vaan missä on muut omat ihmiset?

No, Sanna ja Vilkku suuntasivat Hurukselaan, ja siellä Kotkan koirahoitolaan. Vilkku jäi ihan sovinnolla uuteen paikkaan, kun pääsi samantien metsälenkille.

Omat ihmiset suuntasivat varhain seuraavana aamuna Välimeren rannalle, näihin maisemiin.

Mentiin Mallorcan saarelle, ja sen Santa Ponsan pikkukaupunkiin. Oikein oli mukava ja aurinkoinen loma.

Hyvin oli Vilkullakin viikko sujunut, mutta taisi kuitenkin olla koira sitä mieltä että: "Muualla hyvä, kotona paras!"

19.9.-11 Vilkku pääsi mukaan Nissen tallille, ja tapasi siellä jotain hyvin hyvin suloista, eli "Moonan" (=Minnan nuori entle). Neidit nenittelee. =)

Syyskuun lopulla tehtiin viikonloppureissu Pirkanmaalle. Käytiin siellä Nokian mummilla, jonka pihasta on tämä kuva, kaksi leikkii, ja yksi vahtii...

Ja kotimatkalla tavattiin lisää sukulaisia... Kuvaan asti ehti Osca, Vilkku, Paula, ja sylityttö Elsa. Olipa mukava tavata !!!

Jaloittelua kotimatkalla. Mukavan helppoa on reissaaminen kun on hyvin matkustava koira joukossa mukana.

<3 Maailman Paras Koira !!! <3

Tässä terveiset tällä erää. Ainiin, meinasi jäädä mainitsematta, mutta Vilkun silmät tutkittin, ja terveiksi todettiin 28.9.-11, eli mukavasti menee...

Ollaan / olkaahan kiltisti! ;)

"Mitä äiti?" Vilkku tapansa mukaan valppaana kotona.

Vähintään yhtä valppaana vieraassa pihassa...

Mutta sitten ei enää ollenkaan valppaana,

vaan uni tuli, ihan niinkuin pitikin.

Ja niin oli Vilkku tietämättään valmiina, lonkkakuvaukseen. Kuulemma ihan oli hyvät kuvat, ja tummemmat versiot saatiin oikein kotiinkin vietäviksi, mutta virallista lausuntoa odottelemmme vielä. Kotona, mutta ei ihan valppaana, vielä...

Lenkillä kulkeminen on sujunut jo pidemmän aikaa niin mallikkaasti, sekä vapaana, että tavallisessa hihnassa, joten ostin vihdoin flexi-mallisen taluttimen. Tässä mennään, mukavasti toimii. (Myös mun pyöräillessä, tosin siitä ei ole poikkeuksellisesti vielä kuvia...)

Loppuun vielä kuva herkuttelijasta...  (Ihan kotona ollaan.)

Iso-veikka-Eemil on löytänyt oman lajinsa, se on äidin kauhuksi Karting. Ja kuinka ollakkaan, hänellä on oma blogi, sen löydät (toivottavasti) täältä, ja aikakin reunan linkkilistasta nimellä Eemil ajaa. 

Lisää kuvia vaihteeksi kotoa, eli "sisarukset" "söpöstelee"  .

Ja muutenvaan rentoutumista (huom. jalkojen asennot...)  

Väliin taas puuha-kuvaa, sillä puuhaa meillä riittää, vauhdissa tälläkertaa Emilia ja Vilkku.

Ja tänkerran päätteeksi vielä ihan tuore kuva, eli juuri äsken otettu otos; Eemil &Vilkku.

Mukavaa syksyä kaikille!!!

 Eilen käytiin Helsingissä. Siellä oli Eukanuba KV näyttely. Matkaan lähdettiin jo aamusta. Perille löydettiin hyvin, tosin järjestäjien osoittama parkkipaikka oli turhankin arvokas (10e), muttakun ei haluttu kokeilla parkkisakon suuruutta valitsemalla omaa pysäköintipaikkaa, niin sinne mentiin.

Keli oli vaihteleva, tuntui ettei säätila oikein tiedä itsekkään, meinaako paistaa vai sataa. No aurinko/sateen varjo oli tarpeen jokatapauksessa... Veikan kanssa odottelua.

Meidän aikana ei satanut, mutta aurinkovarjolle oli totisesti käyttöä. 

Vilkku käyttäytyi tosi!! nätisti koko päivän. Lähti niin hyvin Minnan mukaan, että Minna esitti koiran kehässä, ja me katseltiin reunalla, ilman mitään hämminkiä. Eli kehässä ovat he.

Ja tuomarin arvoitavana.

Tuomarina toimi tälläkertaa Karl-Erik Johansson Ruotsista. Ja hän antoi tälläsen arvostelun: Erinom.tyyppi. Kaunis, narttumainen pää. Hyvä ilme. Hyvä purenta, mutta puuttuu molemmat P4 alaleuasta. Hyvä kaula. Selkä voisi olla tiiviimpi. Erinom.rintakehä. Hyvät kulmaukset. Liikkuu ok. Erittäin hyvät värimerkit, mutta tan-väri voisi olla lämpimämpi. Voisi olla tiiviimmässä kunnossa. 

Ja tuloksena punainen nauha, ja kotiin lähtö. Hyvä mieli hyvästä arvostelusta, ja hyvin käyttäytyvästa koirasta, mutta voishan ne hampaat olla...

Paluumatka meillä sitten hiukan kestikin... Kotimatkan varrelle, kun osui sopivasti Horze, Hööks, ja Ikea. Kaikki vieläpä auki, ja löytyihän sieltä mukavia alennuksiakin...

Koira (ja poika) käyttäytyi edelleen tosi hienosti. Sopivasti ajoitetut jaloittelut, ilmastoitu auto, ja riitävästi juomaa + namia, niin johan toimii... 

Kotona jälleen.

Veikan kanssa könyämässä uuden lelupallon kanssa.

Vieläkin olisi jännitettävää lähitulevaisuudessa, mutta siitä pian lisää...

Vilkkukun on onnistunut lyhyen eletyn elämänsä aikana jo kaksi kertaa putoamaan laiturilta, niin sen suhtautuminen veteen menoon on hiukka varovainen. Mutta pikkuhiljaa edetään, eli vuorossa varovaista veteen tutustumista...

IsoMummo "Mimmi" näyttää nuorelle mallia. 

Silläaikaa kun oli vuorossa hepan loimen pesu, koirat odottelivat rannalla, hyvää harjoitusta sekin.

Kotioloissa ollaan. Vilkku on ihan hassu, kun sekin tykkää tulla riippumattoon makailemaan. Pari kertaa se on tosin hypännyt kyytiin sellaisella vauhdilla ja riemulla, että ollaan meinattu molemmat pudota kyydistä.

Kiitos Eemilille mukavan kuvan otosta. 

Kaverukset; Eemil ja Vilkku  

Kohta taas mennään, metsässä odottaa Vilkku ja Mimmi. 

Kolmannella kerralla sujui veteen meno jo paljon rohkeammin... 

Mutta ei ihan uimasyvyydelle asti, vaikka Mimmi hyvää mallia näyttikin. 

Mimmi ja Vilkku

Tuorein kuva on viime maanantailta (=18.7), kun Vilkku tapasi tuossa lähitallilla jonkun ihan merkillisen olennon, eli valkokakadu Kafun. Sitä piti ihan tosissaan ihmetellä... Oli mukava tavata Kafu taustajoukkoineen.

Vielä olisi luvassa useampikin jännä tapahtuma tällekesälle, mutta koitan pitää kameran mukana matkassa, niin oisi lisää kuvakertomuksia luvassa... 

 ...tapahtunut.

Ja vihdoin ja viimein sain myös vaihdettua tämän bloginpohjan. Olkoon nyt toistaiseksi tälläinen vakiopohja, kunhan löydän mieleisemmän, mutta onhan tämäkin selkeämpi, kuin ne ihanat perhoset... Ja joku ei vaan saa blogejaan päivitetyksi. Doh, onneks kuvia on sentään tullut otetuksi, ja ne kertokoon oman (ison) osansa...

Eli keväässä ollaan, ja taas menossa. Paksissa matkustaja on kyllä niiin kelpo matkalainen, että kyllä Vilkun kanssa kelpaa matkata.

Toukokuussa käytiin taas Puumalassa.

Laiturilla oli kiva olla "siskojen" kanssa.

 Ja metsässä lenkkeillä, tosin hiukka karut oli vielä maisemat, ja

 vesikin Saimaassa melkoisen kylmää.

 Vahtikoira-Vilkku  

 Kotona ollaan. 

Näyttelyt lähenee...

Kotikentällä ihan omissa harjoituksissa ollaan...

Sitten tositoimiin.

Hamina -Bastioni 22.5.2011

Tuomari Harto Stockmari antoi seuraavanlaisen arvion: "Narttumainen kokonaisuus. Hyvä pää, ja purenta. Hyvä kaula.Tilava runko. Riittävä kulmautunut etuosa. Köyristää lanneosaa. Normaalisti kulmautunut takaosa. Hyvä käytös. Liikkuu lyhyellä sidotulla askeleella ahtaasti takaa. Tarvitsee aikaa ja harjoitusta. Ystävällinen käytös."

Ja tuloksena punainen nauha, ja kotiin lähtö." (?)

Oikeinkin mukava reissu, Kiitos kaikille mukana olleille. Ja minäkin selvisin vaikka etukäteen melkoisesti esittämistä jännitinkin...

Kotioloissa rentoutumista: Emilia-siskon ratsastutuntia seuraamassa. 

Hyvin sisko ratsastikin, hän meni tuolloin ratsastuskouluponi-Kirstillä, joka on kuulemma aivan iiiiihana! 

Sitten ollaan taas mökillä Puumalassa , ja vauhtia löytyy. Paimenkoiralla on välillä rankkaa, kun ihmiset meinaa jatkuen hajaantua kuka minnekkin.

Joskus ihmiset meni jopa vesille asti... 

Sitä pitikin seurata niiiin tarkkaan, että pääsi laiturikin kerran loppumaan tassujen alta, ja Vilkku putosi Saimaaseen. Vilkku pääsi sieltä kyllä ihan omin avuin myös takaisin laiturille, ja oli sen jälkeen ehkä hiukan huolellisempi mihin asti tassunsa laiturilla laittoi.

Kotona jälleen, meidän tytöt.  

18.Kesäkuuta oli vuorossa Kotkan näyttely.

Siellä oli tuomarina Elena Ruskovaara, ja häneltä saimme seuraavanlaisen arvion: "Mukavasti käyttäytyvä erittäin narttumainen kokonaisuus. Raajaluustoa saa tulla lisää. Molemmin puolin P4 puuttuu alhaalta. Hyvin viehättävä ilme, oikea pään muoto. Laadukas tilava runko, sopivat takakulm. ja hyvä leveys edessä. Hyväksyttä häntä liikkeessä. Yhdensuuntaiset hyvät takaliikkeet. Liikkuu varsin hyvin myös edestä. Hyvä sivuaskel. Hyvä karva. vaalea tan." Ja tuloksena sininen nauha ja kotiin lähtö.

Näyttelyssä oli esillä myös Vilkun isä "Zippo" (kasvattaja Minnan esittämänä), joka sai myös oikein hyvän arvostelun, ja vain sinisen nauhan. (?)

Kokemusta saatiin taas lisää, eikä minuakaan enää jännittänyt ollenkaan yhtäpaljon kuin Haminassa. Vilkku osaa ottaa hienon rennonrauhallisesti mokomat näytelmät. Ja kun Vilkku kotiinlähteissä näki, kun Zippo-isukki hyppäsi autonpaksiin, niin Minnan rohkaisemana hyppäsi Vilkkukin ensikertaa oman kyytiinsä, eikä sitä ole senkoommin tarvinnut enää autoon nostella.

Tässä vielä kuva sateisesta Kotkan näyttelystä. Tytär, ja Isukki. 

Puumalassa jälleen.

Eemil-veikka harjoittelee leipien heittoa, ja vauhti-Vilkku vayhdissa...

Juhannusta vietettiin pienen kokon äärellä (tai ison nuotion luona, ihan miten vaan...)

Ja paikalla toki myös Mammu, jonka astma ei juurikaan reagoi tähän koiruus-ystäväiseen, ja hyvä niin.

Terasilla on hyvä pitää silmällä ympäristön tapahtumia, Vilkku-Valpas.

Jälleen kotona, tai ainakin melkein.

Eli kaveri-Katilla on uusi perheenjäsen, jota lähdettiin koko meidän lapsikatraan voimin moikkaamaan...

Tässänäin, espanjanvesikoira "PASO" , tosi rohkea ja symppis veijari onkin hän.  Kati on jo tehnyt Pasolle oman blogin jonka linkin löydät näiden sivujen oikeasta yläreunasta. 

"Vilkku leikki-täti" toimi ihan mallikkaasti pikku-vauhtimasiinan kanssa ja saatiin me sentään jonkuntasoinen yhteiskuvakin kaksikosta otettua, kun suurin puhti oli purettu riehumalla pitkin pihaa... 

Tälläerää viimeinen kuva on oikein eiliseltä päivältä. Jäätelöauton odottelua. Tulihan se lopulta, jäätelöt saatiin, ja kotiinkin päästiin, eli kaikki hyvin. 

Seuraavat seikkailut on jo suunnitteilla, mutta niistä myöhemmin lisää... 

Mukavaa ja rentouttavaa kesän jatkoa ihan jokaisella toivottelee Vilkku taustajoukkoineen.

 Eli tänään Vilkku tasan 1-vuoden ikäinen ihanuus!!!  Tässänäin, ihan hetkisitten kuvattuna kotipihalla. 

Varsin rauhallinen kevät on meillä ollut, mutta eiköhän me kohtapuoliin jotain kerrottavankin arvoista kehitellä... 

Mistäköhän taas aloittaisi...

No, koira voi hyvin, ja on yhä oikein mainio persoona, ja kovasti tykätty Kaveri. Vuodenvaihde meni Vilkun osalta hienosti. Ennakkoon hiukan mietitytti, että mitä Kaveri sanoisi paukkeesta, mutta lopulta suurin "vaikeus" oli pitää se turvallisella etäisyydellä ilotulitteista ym.jännästä. 

Vaan uusivuosi 2011 alkoi meillä todella ikävästi... Ja selvästi koira vaistosi poikkeavan tilanteen, eikä useampaan päivään ollut ollenkaan oma riehakas itsensä, vaan sekin oli niin rauhallista, ja sopuisaa kuin olla ja voi... Ja saatiin siinä todeta, että meillä on ihan selvästi terapiakoira.

Kotona siis ollaan, ja hyvin iisisti.

Suuresta surusta huolimatta elämä kuitenkin jatkuu...

Tammikuussa, tarkalleen 8.1, pääsi Vilkku ensivierailulle äitini kotiin.Ja siitä reissusta on seuraava kuva.

Äitini, eli "Mammu:n" luona on sittemmin vierailtu useamminkin. Onneksemme Vilkku ei juurikaan aiheuta allergia-oireita edes Mammulle, vaikka hän on astmaatikko ja hänet todettu aijemmin allergiseksi mm.koirille. Eikös siedätyshoito ole nykyaikaa?

Mammun kans on kiva könytä. 

Ja saahan siellä ruokaakin.

Jonka jälkeen voi jo hiukan huiliakkin.

Sitten jaksaa taas touhuta.

"Hei hei", Tammikuussa Vilkku jäi ekaakertaa Mammulle yökylään, tosin isoveikka Eemil, turvana.

Hyvin sujui sekin yö, ainoastaan aamuyöstä tullut lehti oli aiheuttanut hetkellisen hepulin, mutta senkin vain Vilkulle. (Säikyttelevät mokomat lähes keskellä yötä.) 

Väliin muutama ulkoilukuva kotimaisemista.

Kotimme lähelle on joku ystävällisesti tehnyt ilmeisimmin lumilingolla reitin metsään, jota kyllä kelpaa kulkea.

Ja väliin loikata hankeen. 

 Iloittelua hangessa...

"Mihin se veikka meni?"

"Taidampa nähdä hänet... "

"Löytyi !!!".   Ystävykset 

Hiihtoloman kunniaksi pakattiin koko porukka, (+melkoinen määrä tavaraa) autoon, ja paksiin myös Vilkku.

Kun oli reilu tunti ajettu, niin pidettiin pikku tauko, jolle osallistui myös "Vilkku-Valpas."

Ja sit jatkui matka, kunnes päästiin jo lähes perille.

Lopulta myös ihan perille, siis Puumalassa oltiin.

Vai muka "Jumilandiassa"

Eka ilta mökillä hämärtyi melko kylmänä,

vaan tuvassa onneksi lämpöä riittää.

Seuraavana päivänä oli pakkanen onneksi hiukan helpottanut, ja lapset pääsivät mäenlaskuun.

"Kuka on vika alhaalla?"

 Lunta on melkoisesti.

 "Minne se sisko jäi?"

Illalla meillä olikin uninen koiruli, "Lurppa."   

Seuraavana päivänä tuvassa veikan kanssa,

ja jäällä siskon kanssa.

"Mä sain hänet kiinni !!!"

Ja taas vauhdilla siskon luo.

Vahdissa kuistilla.

Väriloistoa alà Puumala.

Seuraavana aamuna käytiin vielä lenkillä, ja Vilkulla riitti puhtia... "Joko te tuutte?"

Koirakin selvästi viihtyi mökillä, tosin sen verran ilmeisesti oli jännää, ettei ruoka ihan normaaliin malliin maistunut, mutta muutoin kaikki meni mitä mainioimmin. Kotimatkakin sujui ilman kommelluksia.

Kotimaisematkin oli taas tosi jänniä, kun oltiin muutamapäivä poissa, tälläerää viimeinen kuva on omalta lenkiltä heti kotiin palattua.

Jospa seuraava päivitys ei olisi ihan näin rankka tehdä...

Mukavaa alkavaa kevättä kaikille!!!

 Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua Kaikille !!!

 Tässä tulos Helsingistä.

Oltiin siis eilen kokoperheen voimin, vahvistettuna Minnalla, Best In pentunäyttelyssä Helsingin messukeskuksella. Kuvassa siis komea lopputulos, tosin kuva otettu ihan kotioloista ja tänä aamuna.

Eli hiukka tarkemmin... Eilen aamulla Vilkku oli tapansa mukaan varsin valppaana, ja seuraili aamutohinoita tavallistakin tarkemmin... Aavisti varmaan, että nyt tapahtuu jotain jännää.

Matka Helsinkiin sujui mukavasti tila-ihme-micrallamme, hyvin sopi kyytiin 3 aikuista, 2 lasta ja koira (+hiukan? tavaraa). Onneksi Minna oli kunnon oppaana mukana, sillä niiiin kuutamolla olen vielä näistä jutuista. Hyvin löytyi oikea kehä, ja sen ääreen sit leiriydyttiin. Lapset viettivät odottelu aikaa kukin tavallaan; Vilkku tutustuen ohikulkijoihin,

ja Emilia ja Eemil puhelimilla pelaten...

Hyvinhän aikaa kuluikin, mutta lopulta lähestyi Minnan ja Vilkunkin vuoro.

Ja hyvinhän se meni. Ei riitä pikkukameran kuvaus teho halli-olosuhteissa, joten itse kehästä ei ole kuvan kuvaa. Mutta näin arvioi Pikkukengurun Darja Dyrnin tuomari Päivi Eerola; Tasapainoinen tilavarunkoinen mittasuhteiltaan lupaava narttupentu. Selvä sukupuolileima. Tasapainoinen rakenne ja liikunta. Hyvin tyypillinen narttumainen pää. Kauniit linjat. Hyvässä kunnossa. Väritys saisi olla syvempi. Rauhallinen esiintyminen.

Iso-veikka iloitsi siskon menestyksestä... 

Sitten taas reilusti odottelua, ennen isoon kehään pääsyä. Oli muuten melkoinen tapahtuma, tuo kokonaisuus jonka osa oli ko.pentunäyttely. Samassa tilassa oli melkoinen määrä kaneja, kissoja, kaikenmaailman jyrsijöitä ym, ja alakerrassa hurjasti lisää eläimiä, siellä oli hevosia, poneja, aaseja, hanhia, kanoja, laamoja, jopa mehiläisiä... Ja toki melkoisesti myyntikojujakin löytyi, ja toki jotain mukaankin tarttui... Isosta kehästä sitten tulikin vaan kiitos osallistumisesta, joten kotimatka saattoi alkaa. Ja hyvin sujui sekin. Iso Kiitos Minnalle mielenkiintoisesta kokemuksesta!!!

Pitkän päivän päätteeksi kuva vielä kotoa, omasta pedistä, pikku sankarimme herkutteluhetkestä... 

Loppuun vielä muutama kuva kotioloista... Niin miten se olikaan, ettei koira tulisi meidän sängylle, jaa ei vai...

Ja tämäkin kakru tykkää melkoisesti tuosta kummallisesta valkoisesta, jota on taas viimeaikoina taivaalta tullut...

On hää vaan suloinen.

 Mukavaa talvenjatkoa kaikille!!!